The Summer Edit

Kesällä on oma rytminsä – kuin pieni uudelleenkäynnistys meille kaikille. Aika tuntuu venyvän loputtomiin, ja valo viipyy pitkälle iltaan. Meillä ensimmäinen todellinen kesäpäivä alkaa aina keittiöstä. Ei kiirettä minnekään, vain hiljaista innostusta, kun jokainen saapuu paikalle kädet täynnä puutarhasta poimittuja yrttejä, torilta ostettuja hedelmiä, viiniä ja naurua.

Tänä vuonna annoimme auringonpaahteisen Italian rannikon inspiroida meitä – ja annoimme ruoan näyttää suunnan. Tuoretta pastaa käsin kaulittuna, sitruunaa melkein kaikessa, ja annoksia, jotka on tehty jaettavaksi. Koko päivä rakentuu lempeäksi, rennoksi rituaaliksi. Ruoanlaitto muuttuu keskusteluksi, keskustelu tanssiksi. Terassista tulee ruokasali ja keittiöstä kaiken keskipiste – ovet auki, musiikki soi.

Tältä näyttää meidän tapamme toivottaa kesä tervetulleeksi – ei suurilla suunnitelmilla, vaan ihmisillä, joita rakastamme, ja pöydällä, joka on täynnä ruokaa.

Kesäkeittiössä ei koskaan ole vain yhtä kokkia. Yksi aloittaa taikinan, toinen siirtyy grillin ääreen, ja pian pöytä on täynnä erilaista ruokaa, eikä kukaan enää oikein muista, kuka teki mitäkin. Kun keittiössä on touhuttu tarpeeksi, on vihdoin aika kattaa pöytä ja täyttää se niin, ettei sinne mahdu enää mitään lisää.

Tänä vuonna kesäpöytäämme väriä toi kaunis mandariinipuu, joka sopi täydellisesti luomaan korkeutta ja kontrastia kattaukseen. Ensimmäistä kertaa jätimme kukat pois keskipisteestä, ja ihastuimme siihen, miten hienostuneen välimerellinen tunnelma puu toi koko pöytään.