Uunilohi rouskuvalla fenkolilla by Kriselda

Kokkina olen siis amatööri ja opin parhaiten mokien kautta – siispä keittiössäni sattuu ja tapahtuu “accidenttejä” jos toisia. Kuten muutenkin elämässä, virheitä ei kannata pelätä, vaan niistä aina oppii.

Tärkeimpiä arvoja mun elämässä ovat ikuinen oppiminen ja itsensä kehittäminen. Näiden lisäksi olen äärimmäisen utelias ja avoin ympäröivää maailmaa kohtaan. Ra-kas-tan oppia uutta! Oli kyseessä sitten meditaatiotekniikka tai sous viden käyttö.

Ruokailijana herkistyn rakkaudella tehtyjen annosten äärellä. Näin on käynyt niin mummin ruokapöydässä kuin Michelin-ravintoloissa. Olen sielultani hedonisti, mutta olen vuosien varrella oppinut kuuntelemaan mitä kehoni kulloinkin tarvitsee. Täytyy kiittää omaa uteliaisuutta ja avoimuutta, sillä kaikenlaisia ruokavalioita on tullut kokeiltua. Nykyään suhteeni ruokaan on hyvin intuitiivinen ja syön kaikkea. Keho on älykäs ja kun sitä oppii kuuntelemaan sitä voi palvella parhaalla mahdollisella tavalla. Omien kokemusten ja hyvinvoinnin vaalimisen kautta tasapaino on löytynyt.

Joogan myötä olen myös alkanut kunnioittamaan kehon ja luonnon yhteyttä Ayurvedan, eli tuhansia vuotta vanhan perinteisen intialaisen lääketieteen, mukaan. Syön hyvin sesonkipainotteisesti; annan keholle lämpöä silloin, kun se sitä tarvitsee ja taas viilennystä kuumalla.

Omavaraisuus ruoan suhteen kiinnostaa ja olen vuosien myötä oppinut, ettei tässä(kään) tarvitse olla täydellinen. Itsekasvatetut yrtit tai itsepoimitut sienet maistuu paremmilta ja tekevät aterioista astetta spessumpia.

“Food be thy medicine” – Sanotaan, että ruoka on parantavaa ja se on polttoainetta. Minulle se on toki ravintoa, mutta ennen kaikkea se on nautintoa ja yhdessäoloa.

Uuteen kotiin muutettuani tärkeimpiä kriteerejä olivat kiva keittiö ja se, että kotiin mahtuu iso pöytä, jonka ympärille saan rakkaimmat ihmiset istumaan iltaa pitkän kaavan mukaan. Rakastan emännöidä ja tuoda ihmisiä yhteen. Maailman tilanteesta johtuen, tätä odotellessa. Siihen saakka voin vielä hetken hioa omia bravuurejani.

Minulle on tärkeää panostaa laatuun niin raaka-aineissa kuin keittiövälineissä. Kyseessä on vähän sama juttu kuin meikkipussissa: meikkivoide levittyy parhaiten, kun käyttää laadukasta sutia. Paluuta ei ole, kun ne omat lempparit löytyy! Herkistyin toden teolla, kun leikkasin tomaattia ensimmäistä kertaa HEIROLin Santokuveitsellä. Omat vanhat keittiöveitset sain isältä lahjaksi, kun muutin pois kotoa 18-vuotiaana. On ehkä sanomattakin selvää, että nyt on korkea aika päivittää keittiövälineet aikuisen naisen kotiin.

Ensimmäisessä yhteistyöpostauksessani kerron, mitkä ovat uuden keittiöni must-have’s tällä hetkellä. Löydät postauksen täältä. Jaoin myös postauksessa kevääseen sopivan reseptin: ihana uunilohi rouskuvalla fenkolilla.

Kevät on ayurvedisesti “kaphan” aikaa. Sanskritiksi kapha tarkoittaa se, mikä kukoistaa vedessä. Kun lumet sulaa ja luonto herää henkiin, alkaa myös kasvillisuus kukoistamaan. Reseptistä löytyy niin kalaa, kuin fenkolia ja kurkkua (hello vesipitoiset kasvikset!).

Lisäksi sieltä löytyy solujen parhaimpia ystäviä: ravinnepitoista superriisiä (mustasilmäpapua, raakariisiä, kvinoaa, papuja, siemeniä ja linssejä) sekä broccolinia. Keho, mieli ja sielu kiittää! Resepti löytyy alta.

Pus, Kriselda