Paras pizza!

Paras pizza!

Pizzan tekeminen on hauska tapa viettää aikaa yhdessä. Alla ohje täydelliseen pizzataikinaan, tee kerralla vähän isompi annos!

llalla teen taikinan, se saa rauhassa levätä jääkaapissa ja seuraavana päivänä tunnelma on kuin pizzan kotikaupungissa, Napolissa. Meillä on sen verran äänekästä porukkaa, että tunnelma on hyvin autenttinen!

 Italialaisilla on joitakin hassuja tapoja, cappuccino juodaan vain aamiaisella, spaghettia ei saa leikata veitsellä, pizzan kanssa juodaan olutta tai kivennäisvettä. Teen tässä poikkeuksen, koska oluesta en pidä! Punaviineistä kevyt Chianti sopii mielestäni erinomaisesti pizzan kanssa :).

Kun pizzataikina on kohonnut, muotoile se käsin. Painele keskeltä kohti reunoja niin kauan, että siitä tulee noin 3 mm paksuinen. Mallilla ei ole niin väliä, harvoin saan siitä täydellisen pyöreän. Siinä ei saa olla reikiä, muuten kastike palaa peltiin kiinni.

Laita pizzan täytteet omiin kulhoihin, niin jokainen voi itse valita mieleiset täytteet omaan pizzaan.

Käytämme laadukkaita raaka-aineita, mm:
tomaattikastiketta
artisokan sydämiä
oliiveja (kivettömiä)
bufala mozzarellaa (puhvelin maidosta tehty mozzarella juusto. Valuta hyvin ennen lisäämistä.)
pestoa
parsaa
sipulia (leikkaa hyvin ohuita siivuja)
valkosipulia hienoksi silputtuna (jätä se täytteiden alle, uunissa se palaa herkästi)
prosciutto crudo (ilmakuivattua kinkkua. Laita aina valmiin pizzan päälle, uunissa se muuttuu erittäin suolaiseksi)
pinjansiemenet (paahda kevyesti pannulla, lisää valmiin pizzan päälle)
basilikaa (lisää valmiin pizzan päälle, lehdet tummuvat kuumassa uunissa)
gorgonzola piccante (kaupoista löytyy myös dolce, makeampi versio)
parmesaania

Jokainen valitsee muutaman täytteen, pizza saa olla yksinkertainen, ananasta meillä ei käytetä!

Koska meillä ei ole pizzauunia eikä pizzakiveä, paistan pohjat uunissa joka on lämmitetty maksimi lämpötilaan, yksi pizza kerrallaan ettei uunin lämpötila laskisi. Laitan tyhjän uunipellin kuumentumaan uuniin, jauhotan pizzapohjan hyvin, jotta se liukuu vaivattomasti kuumalle pellille, paistan pizzaa 10-12 minuuttia.Kannattaa seurata pizzan kypsymistä, kun reunat saavat kauniin värin, pizza on kypsä.Huom! Tomaattikastiketta ei kannata laittaa liika, ettei pizzasta tule vetelä.Voit kokeilla myös paistaa ensiksi pohjaa uunissa ilman täytteitä 2 minuuttia, sen jälkeen lisäät täytteet ja takaisin uuniin 10 minuutiksi. Kokeilemalla löydät itsellesi parhaan tavan.Valmiin pizzan päälle laitan laadukasta chiliöljyä, pieni tulisuus sopii erinomaisesti!

Pizzapohja & Tomaattikastike

Pizzapohja:
6 dl haaleaa vettä
1 dl hyvää oliiviöljyä
10-15 g tuorehiivaa tai 3 g kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 kg “00” jauhoja (mulino marinon luomujauhot ovat mielestäni parhaimpia)
1 rkl suolaa

Sekoita vesi, oliiviöljy, hiiva ja sokerimonitoimikoneessa muutaman minuutin ajan.
Lisää jauhot ja suola, sekoita taikinakoukulla n. 15 min. kunnes taikinasta tulee kimmoisaa.
Jos taikina on liian kova, lisää pieni määrä vettä.
Laita taikina jääkaappiin yöksi, seuraavana päivänä jaa taikina kahdeksaan 200g palaan.
Voit antaa taikinapalojen seistä huoneenlämmössä muutaman tunnin, anna kohota.

Tomaattikastike:
1 kg kuorittuja tölkkitomaatteja, kokonaisia tai murskattuja (esim. San Marzanon tomaatteja)
1 rkl suolaa
1 rkl sokeria
4 rkl hyvää oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
kourallinen basilikan lehtiä
mustapippuria
chilijauhetta

Laita kaikki aineet blenderiin, soseuta hienoksi.
Jos kastiketta jää yli, laita se jääkaappiin ja käytä viikon sisällä, vaikka pastakastikkeena.

Psst! Oletko kuullut tarinan Margherita-pizzan synnystä: Kuningas Umberto I ja kuningatar Margherita vierailivat Napolissa vuonna 1889. Legenda kertoo, että matkustava pariskunta kyllästyi tasaiseen ranskalaiseen ruokavalioonsa ja tilaisivat valikoiman pizzoja Napolissa sijaitsevasta Pizzeria Brandista. Ravintola oli perustettu jo vuonna 1760 ja kuuluisa pizzoistaan. Pizza, josta josta kuningatar nautti eniten, kutsuttiin pizzamozzarellaksi. Pizza, jonka päällä oli pehmeää valkoista juustoa, punaisia ​​tomaatteja ja vihreää basilikaa – eli siis muistutti paljon Italian lippua. Sittemmin tätä täytevalintaa on kutsuttu Margherita-pizzaksi.