Muistan, kun äitini kuvaili kerran italialaista anoppiaan: hän vain tulee sisälle ilmoittamatta ja ottaa koko paikan haltuun. Täsmälleen sama tunne minulla on syksystä. Se tulee kysymättä ja tuo mukanaan viileän ilman, raikkaat aamut ja tarpeen kaivaa blazer kaapista.
Puen blazerin päälle ja yhtäkkiä tunnen, että elämä on täysin hallinnassa. Totuus on, että vaatteita putosi samalla lattialle, mutta aamuisin ei kannata miettiä tekemättömiä asioita. Kaiken ehtii myöhemmin.
Syksyisissä aamuissa on jotain erityistä – raikas ilma ja tunne uudesta alusta. Ja samaa selkeyttä kaipaan myös keittiöön. Tämä pata on juuri sitä: myskikurpitsan ja bataatin makeutta, uunissa syvenneitä makuja ja pehmeäksi paahtunutta valkosipulia, joka sitoo kaiken yhteen.
